Puutarhajuhlia ja merihätää
Raflaava otsikko. Joo. Mutta tuota se todellisuus viimeisimmän reissun aikana kutakuinkin oli. 1.6. lento Köpikseen, sieltä Vanity Dyvigiin, jossa 4 purjehduspäivää regattameiningillä. Sen jälkeen 600 mpk (1 mpk on 1,852km) siirtopurjehdus Helsinkiin. Kuinka monta worst case scenariota mahtuu päähän samaan aikaan? Aika monta. (kuvat ja videot tuolla lopussa)
Valmistelut Köpiksessä
Billy ja Elif olivat Rosendal-vuorossa ja vihdoinkin Vanityssa oli oikea cruisingisopurje. Neljäs kerta toden sanoo. Paatin tankkausta ja valmistelua Dyvigiin siirtoa varten. Tai oikeastaan Suomeen siirtoa varten, sillä Dyvigistä matka jatkuisi Helsinkiin ilman Köpiksen mutkia.
Kävin hakemassa Köpiksen keskustasta kuivamuonapaketit siirtoja varten. Kaikenlainen liikkuminen on tosi kätevää Köpiksessä. Pyöräily, kävely, rullaluistelu, rullahiihto jne. Kaikenlainen paitsi autoilu. Peileihen kannattaa katsoa huolella ettei kukaan kuole. Lopuksi hain korjatun kisaisomme ja Vimin genuan Köpiksen North Sailsin neulomolta. Trukilla läsy nousikin näppärästi pakun takatilaan. Kellään myydä trukkia halvalla?
Siirtoporukkakin saapui huudeille. Käytiin syömässä hyvin ja valvottiin myöhään, niin jaksoimme pirteinä startata aamuvarhaisella matkaan.
Siirto Köpis Dyvig
4.6.2021 klo 0700 - 5.6.2021 klo 1000 eli 27 tuntia/160 mpk
(Mä, Mikke, Kari, Juuso, Jens eli 5 pax)
Pläkästartti Skovshovedista klo 7. Koneella kohti etelää. Päivemmällä tuuli alkoi viritä ja nostimme ylös ison ja genaakkerin (125+266 neliötä). Hyvin kuljeskeli. Parin tunnin päästä alkoi tuulla enemmän ja päätimme laskea genaakkerin. Tilalle vaihdoimme 3-genuan. Päätimme myös reivata isoa, joka olikin reissun kovin ponnistus, sillä kohta tuuli jo melkein 10m/s. Homma hoitui ja matka alkoi edetä reippaasti.
Möns Klintin kalkkikivijyrkänteet alkoivat häämöttää horisontissa. Komean näköistä. Voi kuvitella että tanskalaiset ovat erityisen ylpeitä noista jylhistä jyrkänteistä kun muu maa on kutakuinkin lättänä. Tanskassa on muuten paljon helpompi olla avomeripurjehtija kuin esim Kreikassa sillä maa katoaa näkyvistä jo lyhyemmänkin matkan jälkeen.
Tuolla purjesetillä jatkoimme Dyvigiin asti. Aika leppoisaa purjehdusta. 27 tunnin aikana yksi lehmänkäännös ja yksi jiippi. Slööriä eli sivumyötäistä ja maksimit 10.4 solmua. Gedser Odden [lausutaan geessr ooddddddddd] jälkeen laivoja väistellen. Niitä tulikin jonossa Store Beltin läpi seuraksemme. Aika selkeää niiden seassa on kuitenkin seilata kun eivät tee mitään ihme liikkeitä vaan etenevät hyvinkin johdonmukaisesti. Ammattimiehiä. Ja -naisia.
Regatta Dyvigissä eli purjehdusta ja puutarhajuhlia tanskalaiseen tapaan
Dyvig Badehotel toimi tukikohtana seuraavat 4 päivää. Vaikka paikka on perustettu vasta 2010, oli siinä vanhan ajan tyylikästä karismaa. Paikan muuten omistaa sama kaveri joka omistaa 12mR Thean ja Rosendalin kartanon, joka on tullut mainittua muutaman kerran isopurjeen yhteydessä.
Viikonloppuna laituri oli täynnä viikonloppuveneilijöitä Tanskasta ja Saksasta. Laiturin kupeessa rannalla oli kivasti pöytiä, tuoleja ja hiiligrillit, jotka olivat satamavieraiden käytössä. Kätevää. Ja reilua kun ottaa huomioon että 50 metrin päässä on hotellin ravintola.
Tuossa ravintolassa saimmekin nauttia parit illalliset sekä päivittäiset herkkuaamiaiset. Koronameiningillä yksi veneellinen per pöytä eli paikka saatiin täyteen pelkistä purjehtijoista.
Niin se regatta. Sunnuntaina käytiin treenaamassa startteja porukalla. Ihan hyvä systeemi. Otetaan startti, purjehditaan hetki ja sitten palataan odottamaan uutta starttia.
Maanantaina alkoi sitten varsinaiset kisat. Mukana hienosti 6 paattia: Vanity V, Thea, Vim, Wings, Flica ja Kiwi Magic. Kiwi on moderni vuodelta 1986 (AC ja Kiwi historiaa) ja muut vanhempia versioita. Täällä infoa Tanskan 12mR-paateista. Flica on saksalainen tyylikäs mustarunkoinen ja -purjeinen paatti. Ja jolla purjehtii erittäin ystävällistä jengiä. Tiistaina kun oli hellepläkä, niin Flican porukka kävi heittämässä jokaiselle paatille kaljakorin! Ei se kylmää ollut, mutta ei kuulunut valitusta.
Meidän tiimikin alkaa hitsautua nippuun ja manooverit alkavat sujua. Merkitkin saadaan kierretyksi vierestä eikä puolta kilsaa myöhässä. Vauhtiakin alkaa olla kuten muilla paateilla ja joku voisi luulla jo että ollaan oikea 12mR-kisamiehistö. Kisojen järjestäjäkin heitti kommentin että tulimme mukaan kasipurjehtijoina ja lähdimme kohti Helsinkiä kaksoistametrispurjehtijoina. Noi sanatkin muuten kuvaavat veneiden kokoeroa aika hyvin. Kasi. Kakstoistametrinen.
Ai tuloksia. Ei oltu vika. Ja saatiin palkinto kun oltiin tultu niin kaukaa.
Siirto Dyvig Helsinki
9.6.2021 klo 2300 - 15.6. klo 1200 eli 5,5 vrk/600 mpk
(Mä, Jens, Panu, Jukka, Tuomo, Tuomas, Niklas, Timo, Denis, Janne)
No niin. Sitten draamaa. Siirtomiehistön loput tulivat Dyvigiin keskiviikkoiltana ja tuntikausien säätämisen jälkeen pääsimme matkaan klo 2300. Laitoimme mm lazy jackit, joiden avulla isopurje ei levähdä laskettaessa ympäri kantta. Suosittelen. Startti pimeään ja tyyneen Tanskan yöhön. Pari tuntia koneella ja tuulen hiukan heräiltyä nostimme genaakkerin.
Yht'äkkiä oli meikäläisen synttärit ja porukkaa oli tullut kutsuille ihan kivasti. Parasta oli se, ettei kukaan hosunut pois ennen aikojaan vaan kaikki olivat valmiita juhlimaan vaikka päiväkausia. Kiitos jengille vielä kerran! Ja Jensille skumppien hommaamisesta.
Sen verran pläkää oli kaksi ekaa päivää, että suoraan Helsinkiin seilaamisen sijaan päätimme poiketa Bornhomin Rönneen ostamaan lisää löpöä. Kahden tunnin miniloma. Pikainen kauppareissu ja pizzat huiviin ja taas mentiin.
Ei se tuuli oikein vieläkään noussut ja sen takia päätimme tehdä vielä yhden muutoksen eli menemme Visbyn kautta jolloin hätäisimmät pääsevät lentäen Suomea kohti.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä alkoi tuuli vihdoin nousta ja luovimme kohti Visbytä. Sitten napsahti reiviköysi poikki ja myöhemmin katkesi isopurje. Onneksi etuliikki jäi vielä yhtenäiseksi ja saimme koko läsyn alas. Kone käyntiin ja matka jatkui. Kunnes köysi meni potkuriin. Silloin meinasin purskahtaa hymyilemään. Siinä sitten keikuimme lainehilla ja aloimme suunnitella keulapurjeen nostoa. Pohjoisesta tuli silloin sen verran mörököllimäinen pilviperkele, että päätimme odottaa sen puuhia. Ylihän se meni antaen vettä ja 15m/s puuskia. Ilman konetta ja purjeita 2-3 solmua vauhtia, niin sai kierreltyä pikkulenkkejä ettei etäännytä Visbystä liiaksi. Onneksi tuuli oli pohjoisesta, sillä etelässä oli kyllä tilaa ajelehtia. Eli ei siinä mitään hätää ollut. Ajatukset olivat kyllä välillä yhtä synkkiä kuin yökin.
Aamu sitten koitti ja sinnittelimme genualla luovien. Ei se oikein näissä olosuhteissa sujunut. Soitin 112. Siellä oli mukavia ruotsalaisia naisia ja kerroin ettei meillä mitään hengenhätää ole mutta ei meillä kauhean hauskaakaan ole. Sanoivat että apu tulee puolen tunnin kuluttua. Niin tulikin. 100 metrinen hinausköysi kiinni ja 7 solmun nopeudella kohti Visbytä, jonne saavuimme kahden tunnin jälkeen aurinkoisena iltapäivänä. Pääsimme laiturin kylkeen ja kaivoin kassista maskin ja snorkkelin ja uudet simmarit ja hyppäsin satama-altaaseen. Muutama sukellus ja köysi oli poissa. Konetesti ja vaihteet toimivat eteen ja taakse. Hienoa!
Meripelastajat olivat kovin iloissaan tehtävästä. Heillä oli uusi paatti ja olivat pähkäilleet että sinä päivänä pitäisi keksiä jotain harjoituksia. Ei pitänyt. Me keksimme. Kysyin että mitä ollaan velkaa, mutta eihän ne mitään halua. Annoimme 2 pulloa skumppaa. Kaikki hymyilivät. Mekin.
Tässä linkki heidän sivuilleen: https://www.sjoraddning.se/visby
Sinne voi antaa lahjoituksia. Jos annatte, niin valitkaa juurikin Visby siellä lahjuslomakkeella.
Jo toinen muutaman tunnin miniloma. Pakkasimme ison puomille ja kiinnitimme puomin huolellisesti, ettei se ala leikkisästi murskaamaan miehistömme jäseniä. Isompi cruisinggenoa ylös ja pohjoiseen Gotlanti kiertäen kohti Helsinkiä. Vanityssa, niin kuin monessa muussakin paatissa on AIS niminen systeemi, jonka avulla muut voivat seurata missä paatti kulkee. Sillä tavalla saa arvioitua huonolla näkyvyydellä josko joku muu alus on törmäyskurssilla ja onko tehtävä väistöliikkeitä. No Vanityn AISsia tuntui seuraavaan puoli Suomea ja koko Tanska. Tositeeveetä tosimmillaan. Eli jengi voi istua takan äärellä ja katsoa missä joku menee. Ja sitten kun kaivaa siihen tuulitiedon, jota meillä oli 15m/s huudeilla, ja pelottavat ennusteet, niin alkaa olla K18 kamaa. No kun ihminen ajattelee että onkohan jollain toisella hätä, niin ihminen lähettää viestin ja kysyy miten menee. Eikä vastausta tule koska tuolla avomerellä kännykkäkentät on mitä on, niin saattaa vatsanpohjasta kipristellä. Mutta sydäntä lämmittää kuitenkin tuo rakkauden määrä mikä yllämme leijui koko matkan ajan. Ja vieläkin. Hymiö.
Se oli sitten melkein suoraa viivaa Helsingin kasuunille ja HSS:lle saavuimme tiistaina puolilta päivin. Väsyneitä mutta onnellisia. Ja vaikka tuulet olivat kovia, niin suunta oli leppoisa eli luovia ei tarvinnut. Täyttä slööriä 39 tuntia.
Mut bottomline on että paljon hyviä uusia ystäviä tarttui muistoihin. Sydän.
Kippis!