Siirtopurjehdus Flensburg Köpis


Perjantaina siivottiin kimppakämppä Flensburgissa ja suunnistettiin taas koronatestiin. Sama parkkis ja sama testiauto kuin karanteenin jälkeen, mutta nyt ilmainen. Outoa. Taas negatiivinen ja siirryimme paateille siirtoa valmistelemaan.

Wings ja Thea lähtivät jo perjantaina kun olin shoppailemassa siirtomuonia ja -juomia. Siirtoon oli tulossa Tanskasta omistaja sekä veneen entinen kippari Bjørn ja hänen 6 kaveriaan. Bjørn muistutti ostamaan riittävästi bisseä ja vinkkua mukaan. Kysyin paljonko tanskalainen keskimäärin kuluttaa 30 tunnin siirtopurjehduksella. Bjørn arvioi määräksi puolet siitä mitä suomalainen joisi. "Niin paljon?", heitin takaisin. Nauroimme. Whatsupissa. Kulutus oli sitten 2 bisseä per äijä. Vinkut jäi avaamatta. (3 ltr Chill Out Saksassa 6,9€) Heh.

Perjantai-iltana kävin telakan ravintolassa illallisella (pizza ja bisse) Vimin siirtomiehistön kanssa. Miehistön mukana oli ilokseni suomalainen Köpiksessä asuva Annu. Suomen kielikin on kaunis.

Vimiläiset lähtivät liikkeelle lauantaina klo 6 minun jäädessä viimeistelemään Vanity V:tä lähtökuntoon. Jännittihän se. Kohta vuorokaudeksi skönelle ennestään tuntemattoman jengin kanssa

Tanskalaismiehistö pamahti paikalle klo 1030 ja alkuhöpinöiden jälkeen irroitimme köydet laiturista. Meikä pinnassa. Lopullinen testi alkoi. Vuorokaudessa selviää pääsenkö jatkoon vai maitojunalla himaan.

On se möhkö. Ei kuitenkaan niin möhkö etteikö tuuli nappaisi keulaa mukaansa moottorilla ajaessa (ajalehtiessa). Yleisneuvo oli: kuvittele ettei veneessä ole moottoria lainkaan. Vaikea olla kuvittelematta sitä energiaa mikä muhii 27 tonnin massassa...

Matkaan

Keli oli aurinkoinen mutta viileä kuten melkein joka päivä. Tuulta onneksi vähemmän kuin edellisinä päivänä. 4-6m/s. Purjeet ylös ja kohta vauhtia yli 7 solmua. Se hyvä tossa kipparin hommassa on ettei tarvitse vinssejä väännellä.

Flensburgista Köpikseen on kaksi perusreittiä. Pohjoisen kautta mennessä reitille sattuu pari kapeampaa osuutta mutta maisemat ovat kauniimmat. Eteläinen kulkee avoimemmalla merellä ja laivaliikennettä on enemmän. Lähdimme pohjoiselle.

Middelfartin kohdalla on pisimmät kapeikot ja yksi sillanavauksen odotus. Sinne sattui sopivasti pläkä ja tuntui melkein kesältä.

Middelfart naurattaa enkuksi (keskipieru) ja sen tehostukseksi merelle asti leijui vieno sianpaskan tuoksu läheisiltä pelloilta. 

VMP

Paskaisimmat naurut tulee kuitenkin tässä. Aamulla vahtiin herätessä totesin omaavani ulostamisen tarpeita. Menin vessaan ja hoidin homman. Aloin pumpata pönttöä tyhjäksi ja totesin laitteen olevan tukossa. Hetken tuijottelin pökäleitä ja pökäleet minua. Ei auta. Ämpäri ja kahvimuki ja tyhjennys vähä vähältä. Ämpärin sisältö yli laidan. Ei ollut tämä juttu mun bucketlistassa. Julistin vessankäyttökiellon. Silloin omistaja kysyi avasinko molemmat venttiilit. Ihmettelin mitkä molemmat, sillä aiemmin olin avannut aina yhden ja homma toimi kuin VR:n nettikauppa. Menin ja avasin toisenkin ja vessa toimi taas. Ihan mahtava oppimispolku. Huaaa!

Aamiainen

Paatissa oli tässä vaiheessa vain yksi normi kattila. Aloitin kahviveden keittämisen mutta luovuin siitä kun paatti heilahti ja kattila heitti voltin. Ei kahvia siis. Sitten paistelin munat ja pekonit kahdeksalle ja hyvin maistui.

Köpikseen

Tuuli oli enimmäkseen navakkaa ja 27 tunnin keskinopeudeksi tuli hienoiset 7,5 solmua. Huiput 12 solmua. Mitään ei hajonnut eli ilmeisesti olin rikannut paatin kutakuinkin oikein.

Möhkö laituriin, siivous, pizza, olut ja nukkumaan klo 19.

Juska

Bjørn kutsui minua alusta asti Juskaksi. En korjannut. Ajattelin että jos saan nyt potkut, niin on parempi että kylillä puhutaan paskasta suomalaisesta kipparista nimeltä Juska. Pääsin kuiten jatkoon ja korjasin Bjørnille nimen Juskuksi.

Instassa jotain kuvavideokamaa @juskulaplanded